8.12.2016

Pappani - Itsenäisyyspäivä

Puhun papastani tällä postauksella. Kerroin hänen kuolemastaan pari vuotta sitten, ja luulen, että osa muistaa sen. Tänään se tapahtuu, kun kerron hänestä.


Hän oli minulle oikein tärkeä, vaikka hän oli ollut temperamenttinen nuorena. Hänellä oli aina tapana hymyillä ja vitsailla, koska se kuului hänen luonteeseen. En sanoisi, että hän oli maailman täydellisin ihminen. Minulle on jäänyt todella hyvä kuva hänestä. Muistan aika hatarasti lapsuuden ajoista, koska olin sen verran pieni. Muistan kyllä, että aina mentiin mummolaan ja olimme siellä. Joimme kahvia, keskustelimme tai teimme ruokaa. Kun mummoni kuoli vuonna 2004, hänen kuntonsa ja terveytensä alkoi heitellä. Hän oli aktiivinen, kun hän kävi sururyhmissä ja oli yhteydessä ihmisiin. Minä kuvittelin, että hän olisi menettänyt elämän ilonsa, mutta äiti kertoi minulle tästä. Hänelle todettiin dementia vuosina 2007-2009 ja hän alkoi unohdella asioita esim. lääkkeiden otto. Hänelle alettiin etsiä vanhainkotia, että hänellä olisi hoitajia tarvittaessa. Hän eli vanhainkodissa loppuun asti. Hän halusi tuttuun ja turvalliseen ympäristöön, missä hän kävi aika usein saunassa. Hänen isänsä vietti viimeiset vuotensa siellä samassa paikassa.

Minä olen ylpeä papastani, koska hän meni sotaan nuoresta iästä huolimatta. Hän kuljetti haavoittuneita noin 17-vuotiaana. Jos olisin itse samassa tilanteessa, se olisi varmasti muuttanut minun ajatusmaailmaani. Olen ylpeä siitä, mitä hän teki Suomen puolesta. Hän ei ikinä puhunut sodasta, koska luulen sen olleen todella vaikea asia hänelle. Kuvitelkaa, jos itse olisitte samassa tilanteessa.

Tämä aihe tuli mieleen, kun katsoimme äidin ja isän kanssa linnan juhlia itsenäisyyspäivänä. Ensimmäiseksi tulivat veteraanit ja lotat. Äidilleni tuli itku. Se oli koskettava hetki, koska se merkitsti äidilleni. Pidin hänen kädestään kiinni ja itkin siinä itsekin, koska tiesin, mistä oli kyse. Hän tapasi isänsä viimeisen kerran kaksi vuotta just itsenäisyyspäivänä. Se oli hänen viimeinen muisto isästään. Itselleni viimeinen muisto hänestä sijoittuu kesälle 2014 ja oli loppumassa kesäloma. Kävimme vanhainkodissa ja käveltiin. Söimme marjoja ja juteltiin. Nautittiin ihanasta kesäisestä säästä. Se oli hyvä päivä ja muistelen sitä lämmöllä.

Ilmoitan teille sen verran, että huomenna tulee postaus liittyen piparkakkuohjeeseen, jonka haluan jakaa teille. Olen tehnyt itse taikinan, mutta haluan leipoa ja katsoa, voiko sitä suositella pienen muutoksen kera. Toivottavasti jaksatte odottaa huomiseen. Toivotan teille oikein hyvää torstai-iltaa ja alkavaa viikonloppua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kamera: Canon 500D EOS
Objetiivit: Canonin oma objektiivi - Canon EFS 18-55mm
Sigma DC 18-200mm 1:3.5-6.3

Kiitos kun jaksoit kommentoida postaukseeni! <3 :)