11.10.2016

Ajatuksia syksyn kirjoituksista

Hei kaikki lukijat! On kiva huomata, että lukijat pysyy rinnalla! Minä olen ollut hiljainen viime aikoina ja siihen on syynsä.

Kirjoitin keväällä äidinkielen ja psykologian. Ikävä kyllä en päässyt äidinkielestä läpi. Olin harmissani ja ajattelin, että menen kirjoittamaan uudelleen syksyllä. Minä ajattelin, että se oli vaikea koe enkä ollut tarpeeksi hyvin panostanut siihen. Sinä hetkenä kun sain tietää, että en päässyt läpi, muserruin pieneksi hetkeksi. Tajusin, että minun pitää tehdä töitä ja olla valmiimpi kuin koskaan. Ajattelin silloin huonoina aikoina, että olisipa paljon helpompaa olla tavallinen ilman kuulovammaa ja pääsisin helpommin läpi. Ikävä kyllä omistan ”kivan” hidasteen, joka vaikuttaa minun äidinkielen ymmärtämiseen. Haluaisin todella paljon, että ymmärtäisin kaiken äidinkieleen liittyvän ja haluaisin olla hyvä kirjoittaja. Luulen, että jokainen kuulovammainen ja kuuro osaa samastua minuun. En ole yksin. Kuvittelin, että jos tekisin kesällä ja syksyllä paljon hommia, pääsisin mahdollisesti läpi.







Kesä kului: lepäillen, salilla käymistä ja muutaman esseen kirjoittamista. Ikävä kyllä sairastuin siinä heinäkuun loppupuolella ja olin jopa keuhkoputkentulehduksessa. Aloin tekemään heti elokuun alussa hommia ja olin todella iloinen, että aloitin. Tein joka viikko esseen ja tekstitaidon. Ajattelin olevani todella valmis, mutta alustavat osoittivat jotain ihan muuta. Tekstitaidon kokeen jälkeen tiesin, että tämä koe meni aivan päin honkaan. En osannut siinä perustella, miksi Kolme karhua oli sopiva lasten luettavaksi yms. Minä olin todella pettynyt itseeni. Alustavat tuli ja se oli mitä arvelin. Olin tehnyt monta tekstitaitoa ja minä MOKASIN. Voin myöntää sen, koska olin sulkeutunut johonkin maailmaan. Olisin osannut ne, jos olisin hoksannut perustella.






Ajattelin, että essee voisi pelastaa minut tilanteesta ja saisin mielenrauhan. Ikävä kyllä se ei antanut minulle minkäänlaista rauhaa, koska en osannut HELVETTI ilmaista itseäni oikein. En tiedä, pitäisikö minun olla onnellinen vai surullinen. Tunsin olevani todella tyhmä ja idiootti. Kysyin opettajalta, mikä siinä oli vikana. Hän sanoi, että ilmaisemisessa oli häikkää enkä ollut pohtinut yhteiskunnallisesti, miten se vaikuttaa muihin ihmisiin ja niin edelleen. Hän mainitsi, että minulla oli kaikki kappalejaot ja kieliopit kunnossa, mistä olen todella iloinen.

En tiedä, pelastuisiko minun kokeeni, jos saisin kompensaatiopisteitä (olin soittanut YTL:ään). Minä menen keväällä kirjoittamaan kolmannen kerran, jos en saa läpi. Olemme äidin kanssaan jutelleet tästä ja yritämme saada kaiken mahdollisen avun minulle. Minä yritän tehdä kaikkeni, että saan sen läpi keväällä.

Minä haluaisin saada sen lakin, koska olen päässyt lukioon enkä voi unohtaa sitä. Ajattelin, että aloitan tämän blogin uudelleen ja ihan eri perspektiivistä. Haluan ruveta kirjoittamaan asiapostauksia, joita muokkaisin moneen kertaan ja tarkistaa kaikki kieliopilliset asiat. Suosikkipostauksia tulee, kunhan saan kameran itselleni. Se on ollut muualla. Toivon, että te annatte minulle aikaa tehdä niitä postauksia ja haluan oppia olemaan tarkempi.

Tällä hetkellä tunteet ovat hyvin sekalaiset. Koen monia tunteita sisälläni enkä halua puhua niistä. Välillä on hyviä ja huonoja päiviä. Se on pakko hyväksyä. Minä selviän tästä, vaikka joudunkin tekemään vielä enemmän töitä ja olen valmis siihen. Haluan sen verran kertoa, että olen osa tekstistä kirjoittanut viime viikon yhtenä yönä, kun en saanut unta ja halusin kirjoittaa pahan olon ulos. Toivotan teille oikein hyvää lokakuista tiistaita! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kamera: Canon 500D EOS
Objetiivit: Canonin oma objektiivi - Canon EFS 18-55mm
Sigma DC 18-200mm 1:3.5-6.3

Kiitos kun jaksoit kommentoida postaukseeni! <3 :)